Purnuvuoren luontopolku Hartolassa

Päivämäärä: 1.5.2020 
Reitin pituus ja kesto: 4 km, ihmettelyineen matkaan meni pari tuntia
Lähtöpaikka: Tohtaantie, Hartola. Reilu kilometri Purnuvuoren laskettelukeskuksen jälkeen. Tien varressa on pieni parkkipaikka ja suuntaviitta 300 metrin päähän luontopolulle.
Reitin vaativuus: Polku monin paikoin kateissa ja matkalla myös jyrkkää nousua, maasto kuitenkin helposti käveltävää. Maastokarttaa tarvittiin reitillä pysymisen apuna. Reitti osittain merkitty punaisilla maalipisteillä. Tavallinen tallaaja pärjäsi tällä kertaa ihan hyvin.
Muuta huomioitavaa: Reitillä on 15 luontopolun taulua, jokainen kohde löytyi, vaikka taulut olivatkin osittain jo kaatuneet ja kostuneet. Meihin vaikutuksen teki etenkin Kelperin luolat. Myöhemmin kesällä ja syksyllä maisemat ovat varmasti vielä upeammat.


Tällä kertaa matkaan lähdettiin poikkeuksellisesti aikuisporukassa. Etukäteen oli tiedossa, että reitti voi olla vaikeakulkuinen ja reitin merkinnät ovat puutteelliset. Kiitos Luontopolkumiehen vinkkien uskalsimme kuitenkin lähteä matkaan.

Reitin alkupiste löytyi helposti ja alkumatkalla myös punaiset maaliopasteet auttoivat polulla pysymisessä. Jo ensimmäisen parin sadan metrin jälkeen päädyttiin hakkuuaukealle ja polkua sai vapaalla silmällä etsiä melko tarkasti. Tällä kertaa silmä näytti oikein ja polku jatkuikin aukean vastapuolella. Myöhemmin kesällä, lehtien puhjettua, merkkien löytäminen on varmasti vaikeampaa.

Etenkin reitin alkupuolella on mielenkiintoisia historiallisia kohteita: vanha torpan pohja ja vanhan kaskimaan uuneja. Vanhalla peltomaalla oli kuitenkin tehty hakkuutöitä ja tämän myötä kadotimme reittimerkit ja myös itse polun. Maastokartan avulla jatkettiin seuraava kilometri. Näin jälkikäteen on helppo sanoa, että matkaa kannattaa jatkaa hakkuuaukean reunaa pitkin aina seuraavalle suuremmalle polulle. Päätimme jatkaa matkaa vielä hieman polun yli ja vasta sitten kääntyä kohti Purnujärven rantaa ja kalliojyrkännettä. Suurempaa polkua pitkin olisi varmastikin päätynyt samaan paikkaan.

Reittivalintamme oli meille kuitenkin loistava. Maastossa on paljon esimerkiksi peurojen ja hirvien jätöksiä ja pienen nettiselailun perusteella löytyi myös metson merkit. Nämä antoivat jo vinkkiä siitä, että tällä reissulla voisi nähdä myös mielenkiintoisia eläimiä. Tällä kertaa meitä vastaan tulikin komea hirvi. Sen verran meluisaa porukkaa taisimme kuitenkin olla, että hirvi säikähti meitä todenteolla ja ryntäsi metsä raikuen ja paukkuen ohitsemme pakoon. Tavallinen tallaaja on harvemmin törmännyt näin lähietäisyydeltä hirveen metsässä, joten kyllä se aina vaikutuksen tekee. 

Hirven ihailun jälkeen seikkailimme ja etsimme polkua jonkin aikaa. Kun suunnaksi ottaa määrätietoisesti Purnujärven kalliojyrkänteen, niin lopulta päätyy Kelperin luolille. Luolat ja muukin ympärillä oleva jääkauden muokkaama luonto on varsin vaikuttava näky.

Luolille on aikoinaan laskeutuneet portaat, mutta nämä ovat jo huonoimmatkin päivänsä nähneet, eikä alas ole ilman köysiä asiaa (ja tätäkään en taida tässä julkisesti suositella!). Tässä kohtaa kannattaa pysähtyä ja ihailla suomalaista maisemaa.

Luolien jälkeen koko loppureitti on hyvin merkitty ja polku löydettävissä, matkanteko helpottui ja kartan tutkiskelu jäi vähemmälle. Seuraava puoli kilometriä oli reitin jyrikin nousuosuus.

Ylöskapuamisen jälkeen vastaan tuli hyvässä kunnossa oleva taukotupa. Tässä oli hyvä levähtää, ottaa huikka vettä ja ihailla maisemia. Oli oikeastaan yllättävää, että näinkin kadoksissa olevan reitin keskeltä löytyi tällainen mökki. Reissuvihkon perusteella reitillä on ollut kävelijöitä vaikka polut kateissa ovatkin, jopa useampia päivässä. Hienoa, että ihmiset nauttivat luonnosta!

Tulenteko alueella on kielletty, joten retkikeitin olisi laajemmalle eväsreissulle tarpeen. Matkanvarrella ei muutenkaan ole missään kohtaa avotulipaikkoja, se on syytä ottaa huomioon, jos vaikka lasten kanssa lähtee patikoimaan kyseistä polkua.

Taukotuvan jälkeen matka jatkui polkua pitkin Purnuvuoren laelle. Reitti oli osittain rämettä ja varmasti myöhemminkin kesällä kosteaa. Ilman saappaita pärjäsi kuitenkin hyvin. Harmi, ettei kuudesluokkalainen sattunut mukaan, olisi nähnyt nyt luonnossa talvella koulussa opeteltuja suomaastoja.

Purnuvuoren laella aukeaa maisemat laskettelurinteiden puolelle. Näin keväällä maisema ei vielä erityistä vaikutusta tee, mutta aurinkoisella säällä ja myöhemmin kesällä näyttää varmasti upealta.

 
Loppumatka olikin helppokulkuista metsätietä. Reitti kaarteli vajaan kilometrin rinnettä alas ja lopulta takaisin lähtöpisteeseen. Reissusta jäi hyvä mieli, juuri sopiva vappupäivän metsäkävely. Näin kerran reitin kiertäneenä ja sen nyt tuntien, ensi kerralla tekisin reissusta eväsretken lapsien kanssa.  Matkalla oli tasaisin väliajoin mielenkiintoista nähtävää ja reitin välipysäkit pilkkovat reissun myös lapsille mielenkiintoiseen muotoon. Lämmin suositus kohteelle!