Kuninkaanpolku Hartolassa
Reitin pituus ja kesto: 5 km, maisemien ihailuineen 1h 40 min
Lähtöpaikka: Kaikulantie 86, Hartola. Linna-hotellin luota löytyy selkeästi reittiohjeet ja lähtöpiste.
Reitin vaativuus: Reitti muodostuu pääosin metsäteistä ja -poluista, välillä kuljetaan myös asfalttitietä asutuksen vieressä. Maasto on todella helppokulkuista eikä siinä ole suuria korkeuseroja, reitti on selkeästi merkitty.
Muuta huomioitavaa: Reitti myötäilee Tainonvirtaa, siellä upeat maisemat ja matkalla neljä ylitettävää siltaa. https://hartola.fi/kuninkaanpolku/
Lauantaina kierrettiin Hartolaan Kuninkaanpolku. Reitti oli meille entuudestaan tuttu ja tällä kertaa lapset houkuteltiin mukaan luontobingon avulla. Internet on erilaisia luontobingorunkoja pullollaan, joten kovin suurta alkuvalmistelua tähän ei tarvita.
Reitti alkaa Hartolan golfkentän läheltä, Linna-hotellin vierestä. Sekä polkua, että sen merkintöjä on viime vuosien aikana parannettu huomattavasti ja tämä on loistava reitti myös aloittelijalle. Reittikarttaa tutkittuamme päädyimme tänään kulkemaan sinisen ja punaisen reitin ja kokemuksesta tiesimme, että juuri tälle osuudelle osuu upeat maisemat.
Ensimmäset neljäsataa metriä käveltin metsätietä kohti Tainionvirtaa ja Ekonkoskea, bingotaulu alkoi täyttymään. Ekonkosken kohdalla huomaa, että vesistö on erittäin suosittu kalastuspaikka ja alueella voi bongata myös paljon eri vesilintuja. Vaikka kävimme sillalla kisaamassa ensimmäiset Puh-kepakot, jatkoimme kuitenkin matkaa joen samaa puolta sinistä reittiä pitkin.
Parinsadan metrin päässä sininen polku jatkui sekä suoraan, että kääntyi metsään. Tämä on lempiosuuteni koko reitistä ja kuljemme ehdottomasti aina metsän kautta pitkin joen reunaa. Silta numero 2 bongattu!
Hetken päästä saavuimme isommalle Koskenniskan kuningas-sillalle. Ennen siltaa oli myös opasteet muutaman sadan metrin päässä olevalle nuotiopaikalle. Tämä taitaakin olla ainoa paikka, jossa reitillä voi tehdä avotulen. Tällä kertaa emme kuitenkaan menneet evästämään vaan jatkoimme matkaa sillan yli kohti alavirtaa. Sillalta avautuu muuten hieno näkymä myös Jääsjärvelle.
Sininen reitti jatkui helppokulkuista metsätietä aina takaisin Ekonkosken sillalle. Tässä kohtaa muistimme, että reitille osuu myös monia geokätköjä. Perheen pienin halusi käydä tarkastamassa ulkomuistissa olevat kätköt, mutta muuten keskityimme bingoiluun.
Ekonkosken kohdalla reitti vaihtui punaisella merkityksi metsä-/suopoluksi. Polku oli helppokulkuinen ja todella kaunis mukaillessaan joen vartta. Vaikka suota oli näkyvissä, oli polkua kunnostettu niin paljon, että vedenpitävillä lenkkareilla pärjäsi hyvin.
Metsäpolku päättyi yleisurhelukentälle. Kentän vastapäiseltä laidalta reitti jatkui 1930-luvulla rakennettua, mutta hyvässä kunnossa olevaa riippusiltaa pitkin Itä-Hämeen museon pihaan. Ainakaan näin Korona-aikaan ei pihassa näkynyt mitään liikettä, mutta varmastikin käymisen arvoinen paikka. Me kuitenkin jatkoimme reittiä ohi vanhan tuulimyllyn. Tässä vaiheessa reitti kulki asfaltoitua tietä pitkin asutuksen läpi, jatkui vanhan kirkon muistomerkille ja siitä uudelleen rantaan.
Vaikka maasto näytti lähinnä yksityisasutukselta ja hoidetulta nurmikolta, reitti oli selkeästi merkitty rantaa pitkin aina pienelle uimarannalle saakka. Vedet olivat vielä sen verran kylmiä, että ei tullut mieleenkään mennä uimaan. Uimarannan jälkeen rantaviiva taisi muuttua yksityisalueeksi ja reitti siirtyi golf-kentän kupeeseen asfalttitielle. Tien päässä näkyikin jälleen Linna-hotelli ja reissu oli saatu päätökseen.
Päällimäisenä Kuninkaanpolusta jäi mieleen kauniit vesimaisemat ja sillat. Näin keväällä vesi oli korkealla ja virtaavan veden voima oli vaikuttavaa. Myöhemmin kesällä luonnon vihertäessä, maisema muuttuu entistä upeammaksi. Tästä reitistä suosittelisin jopa pienelle tai huonompijalkaiselle kulkijalle sinistä osuutta. Kahvit ja mehut termospulloon mukaan ja pysähdys jollekin reitin penkeistä nauttimaan aurinkoisesta päivästä.
Kommentit
Lähetä kommentti